Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja
Toinen joululahjakirja, tämäkin muualle kuin Suomeen sijoittuva. Hyvin olivat tyttäret lahjansa valinneet. 31.12.2017
Marianna Kurtto: Tristania
Hyvä joululahjakirja. 26.12.2017
Stig-Björn Nyberg: Kirjatalossa
Akateemisen kirjakaupan entisen johtajan jokseenkin katkerat muistelmat. 20.12.2017
Asko Sahlberg: Amandan maailmat
Hyvin kirjoitettu pieni kirja vanhuudesta ja pakolaisista. 18.12.2017
Heidi Köngäs: Sandra
Ajattelin aluksi, että kirjan nykyaikaan sijoitettu taso on turha, mutta lopulta sekin tuntui sopivan tarinaan. Pidin kirjasta kovasti. 17.12.2017
William Golding: Perilliset
Ihmiskunnan alkuun sijoittuvassa kertomuksessa on jotain samaa kuin Kärpästen herrassa. 14.12.2017
Antti Tuuri: Tammikuu 1918
Taattua tuurimaista kerrontaa. 13.12.2017
Pekka Matilainen: Miniatyyrimaalari
Taisi olla parempi kuin Kupoli, vaikkei juoni tässäkään ollut kovin kummoinen. Matilainen kuvaa 1400-luvun Rooman elävästi. 11.12.2017
Antti Tuomainen: Mies joka kuoli
Aika hauska. 2.12.2017
Rosa Liksom: Everstinna
Pidin tästä enemmän kuin Liksonin edellisestä, tämä oli enemmän romaani. Lapin murre/kieli hieman hidasti lukemista, mutta toi tunnelmaa. 1.12.2017
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty
Intiaan ja Yhdysvaltoihin sijoittuva romaani sopi hyvin luettavaksi lomamatkalla Vietnamissa, vesihyasintteja oli sielläkin. 1.12.2017
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas
Oikeastaan aika tylsä tarina, mutta kyllä Westö hyvin kirjoittaa. 27.11.2017
Heikki Harma: Asfalttiprinssi
Kirjasta käy ilmi, että Hector on aika tylsä ihminen. 20.11.2017
Kati Tervo: Sukupuu
Tämä oli mielestäni parempi kuin Iltalaulaja. 10.11.2017
Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat
Olen alkanut pitää Karl Axel Björkistä. 9.11.2017
Mihail Solohov: Hiljaa virtaa Don I
Ajattelin lukea kirjat uusiksi Venäjän vallankumouksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi, mutta sen verran pitkästyttäviä taistelukuvaukset olivat, että taidan selata toisesta osasta vain sen miten Grigorille ja Aksinjalle lopulta kävi. 8.11.2017
Antti Tuuri: Tangopojat
Tuurin epäsuoralla tyylillä kerrottu tarina suomalaisista soittajapojista Ruotsissa 60-luvulla. 1.11.2017
Kati Tervo: Iltalaulaja
Pieni kirja maalaistytön kesästä Ellen Thesleffin piikana. 30.10.2017
Tuula Haatainen: Arjen kuningattaret
2006 julkaistu kirjan oli ehkä tarkoitettu joihinkin muihin vaaleihin, mutta sopi se lukea näin presidentinvaalien allakin. Ilmeisen ahkera ja tunnollinen nainen. 28.10.2017
Ilkka Remes: Vapauden risti
Päätin lukea samaa mitä muutkin suomalaiset. Kieltämättä vauhdikas juoni, takaa-ajoja kuin elokuvissa. Ajankohtaisuus lisäsi mielenkiintoa, mutta taisi kuitenkin riittää tältä erää. 26.10.2017
Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö
Mielenkiintoinen kirja Pohjois-Koreasta pakenevasta tytöstä oli odottanut lukemista hyllyssäni jo puolitoista vuotta. Kannatti kyllä vihdoin lukea. 24.10.2017
Karl Ove Knausgård: Kesä
Tämä oli tuhdimpi kuin aiemmat Syksy ja Talvi. Kevät taitaa olla vielä lukematta, ei ole osunut kirjastossa silmiin enkä ole vaivautunut tilaamaan, niin kiinnostunut Knausgårdin elämästä en enää ole. Mutta kyllä tämän luki. 19.10.2017
Yashar Kemal: Memedin kosto
Kolmas osa oli tosiaan ihan samaa kuin aiemmatkin. Runollisempi kerronta pitkitti kirjan mittaa. 14.10.2017
Yashar Kemal: Ohdakkeet palavat
Oikeastaan ihan sama tarina kuin ensimmäisessä osassa. Jaksankohan lukea vielä kolmannenkin, se on vielä paksumpi? 8.10.2017
Raija Oranen: Kaiken takana Kekkonen
Rinnakkaisteos Tyrkön muistelmille, parempi kuin odotin. 6.10.2017
Riitta Jalonen: Kirkkaus
Hieno kirja uusseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta toi mieleeni myös Jane Championin elokuvan. 29.9.2017
Yashar Kemal: Haukkani Memed
Halusin katsoa miltä nuoruuteni turkkilainen lempikirjailija tuntuu nyt kaikkien Pamukien jälkeen. Kovin erilaiselta, mutta pidin kuitenkin yhä. Pitänee jatkaa. 28.9.2017
Anna-Leena Härkönen: Valomerkki
Kun kirjailija ei keksi mitään kirjoitettavaa, hän alkaa kirjoittaa kirjaa siitä miten kirjoittaa kirjaa. Jotainhan on kuitenkin kirjoitettava. Valomerkkiin on ympätty eutanasiapohdintaa, joka motivoidaan kirjailijahenkilön masennuksella. En pidä Härkösen kirjailijaäänestä, mutta tyhjänpäiväinen dialogi kulki kieltämättä sujuvasti. 27.9.2017
Ian McEwan: Pähkinänkuori
Tämä syntymättömän lapsen kertomus oli jäänyt lukematta kun ei ollut osunut aiemmin kirjastossa silmiin. Enpä taida hankkkia omaksi, vaikka minulla kaikki muut käännökset onkin. 14.9.2017
Anita Hallama: Sydämen kieltä sydämelle
Anita Hallaman päiväkirjamerkinnöistä tunnistan sen A:n, josta Tyrkkö kertoo kirjoissaan. Hallama sen sijaan ei tunnu aavistavan Tyrköstä mitään, mutta huomaa suhteen Kekkoseen muuttuvan 70-luvun puolivälin jälkeen. 13.9.2017
Hannu Mäkelä: Kotimies
Vielä yksi lyhyt Mäkelän kirja 60-luvulta. Hieman sekava, mutta mukavaa ajankuvaa. 11.9.2017
Maarit Tyrkö: Presidentti ja toimittaja
Tyrkön miltei uskomaton tarina ystävyydestään Kekkoseen jatkui presidentin erovuoteen asti. Kirjan luettuani ja kuvia katsellessani en yhtään ihmettele, että vanha presidentti ihastui nuoreen iloiseen toimittajaan. 11.9.2017
Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri
Olen suhtautunut epäilevästi Maarit Tyrkön Kekkos-kirjoihin. Onneksi kiinnostuin niistä nähtyäni televisiosta dokumentin Kekkosesta kalastajana. Tyrkkö kirjoittaa hyvin, tosin ehkä liiankin yksityiskohtaisesti. Jatko-osa on vielä pitempi, mutta aloitan sen heti huomenna. 8.9.2017
Paul Auster: Report from the interior
Muistelen joskus ajatelleeni, että olen saanut kyllikseni Paul Austerin (tai hänen henkilöhahmojensa) lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta niin vain lainasin ja luin tämänkin kirjan heti kun kuulin että sellainen on olemassa - tosin vasta monta vuotta sen ilmestymisen (2013) jälkeen. Kirjaa ei ole toistaisesi suomennettu, mutta ehkä se nykyisessä Auster-huumassa jopa suomennetaan. 7.9.2017
Stephen Fry: Virtahepo
Välillä liiankin nokkelalla tyylillä kirjoitettu kirja. 2.9.2017
Hannu Mäkelä: Kylliksi! tai liikaa
Mäkeltä julkaistiin 1965 kaksi teosta yhtä aikaa, jonkinlaisena kaksoisesikoisteoksena. Tämä oli koherentimpi, keskittyi oleskeluun sotilassairaalassa, mutta tylsä myös. Tupakkaa poltettiin paljon. 31.8.2017
Hannu Mäkelä: Matkoilla kaiken aikaa
Mäkelän esikoisteos oli kyllä niin sekava ja tylsä, että ihmettelen kustannuspäätöstä. 29.8.2017
Hannu Mäkelä: Muistan: Vapaus
Luin uudelleen, koska olen nyt jostain syystä kiinnostunut Mäkelästä. Hän tuntuu sympaattisemmalta kuin Rajala, ja tällä lukemisella Mäkelän tapa jättää intiimit asiat kertomatta ei enää harmita. 27.8.2017
Minna Canth: Papin perhe
Piti lukea jotain viimeisenä iltana mökillä, tämä oli tarpeeksi lyhyt. Luin Jussin Juhani Ahona, enkä kai kovin väärässä olekaan. 24.8.2017
Hannu Mäkelä: Vetsikko
Mäkelää 80-luvun lopulta. Jotain tuttuja omaelämäkerrallisia juttuja tästäkin erotti. 23.8.2017
F.E.Sillanpää: Ihmiset suviyössä
Ajattelin lukea enemmänkin Sillapäätä, mutta taisin jo saada tarpeeksi hänen jaarittelevasta tyylistään. 21.8.2017
F.E.Sillanpää: Elokuu
Katsoin elokuvan ja luin kirjan. Elokuva on parempi Toivo Mäkelän hienon roolityön ansiosta. 19.8.2017
Orhan Pamuk: Nimeni on Punainen
Pamukin uusintakierros jatkui historiallisella romaanilla. En muistanut murhaajaa. 18.8.2017
Panu Rajala: Ilonhilaaja
Olipa typerän vanhanaikainen kirja, josta jäi tympeä maku. Rajalan kannattaisi pysytellä vain kirjailijaelämäkerroissa, ne hän hallitsee. 14.8.2017
Hannu Mäkelä: Oman itsensä herra
Oli mielenkiintoista lukea, mitä maailman menosta ja tulevaisuudesta ajateltiin 1971. Valitettavan monet ennustukset ovat toteutuneet. 14.8.2017
Saara Henriksson: Syyskuun jumalat
Tämäkin kirja sijoittuu ulkomaille, Budapestiin, ja tässäkin käsitellään rinnakkaisia historioita/todellisuuksia. Tyyli ja tarina miellyttivät enemmän kuin noissa edellisissä. 13.8.2017
Heikki Kännö: Mehiläistie
Miten voikaan käydä näin, että kaksi suomalaista kirjailijaa julkaisee Saksaan sijoittuvan romaanin, jonka tärkeä juoniaines on yliluonnollisuus? Kännöllä on parempi tarina. 12.8.2017
Mikko Rimminen: Maailman luonnollisin asia
Olen pitänyt Rimmisen tyylistä, mutta tässä kirjassa se on jo liian konstailevaa. Kirjan tärkeimmäksi anniksi jäi, että Rimminen on ilmeisesti oleskellut Berliinissä.12.8.2017
Eino Leino: Paavo Kontio
Eino Leinon proosateoksia ei juuri arvosteta, enkä ihmettele. 3.8.2017
Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani
Jonotin Lenitan elämäkertaa kirjastosta kuukausia lähinnä kiinnostuksesta hänen miessuhteitaan kohtaan. Yllätyin miten monipuolinen ja menestynyt ammattilainen hän on ollut, tv-esiintymisten sössöttävä puhetapa oli luonut hänestä minulle aivan toisenlaisen kuvan. Elämäkerta kokonaisuudessaan kuvituksineen on hieno. 1.8.2017
Eino Leino: Seikkailijatar
Vaikea uskoa, että tämä surkea viihdekirja on Eino Leinon kirjoittama. 31.7.2017
Eino Leino: Alla kasvon kaikkivallan
Tämä vuonna 1917 julkaistu kirja oli niin sekavaa uskonnollista höpinää yleis-itselöineen ja itse-uhreineen, että on vaikea uskoa Leinon kirjoittaneen tämän jälkeen vielä ihan normaalia proosaa. 30.7.2017
Eino Laino: Punainen sankari
Leino oli kansalaissodassa valkoisten puolella, kuten tästä 1919 kirjoitetusta romaanistakin huomaa. 27.7.2017
Eino Leino: Ahven ja kultakalat
Satu, josta elämäkertoilijat voivat ehkä löytää jotain tulkittavaa. Ehkä se on myös antanut virikkeitä Auli Somersalon Päivikki-satuihin. 26.7.2017
Eino Leino: Musti
Eläintarina jossa on mukana Leinon lapsuusmuistoja sekä elämänfilosofista pohdintaa. 25.7.2017
Eino Leino: Elämäni kuvakirja
Lapsuus- ja nuoruusmuistoja lukiessani ihmettelen aina, miten suuren vaikutuksen opettajat ovat muistelijoihin tehneet. Itse en saisi montakaan virkettä aikaan kenestäkään omastani. 25.7.2017
Eino Leino: Helsingin valloitus
Aloitin Leinon lukemisen koottujen teosten viimeisestä osasta. 24.7.2017
Panu Rajala: Virvatuli - Eino Leinon elämä
Elämäkerta ei innostanut minua lukemaan Leinoa, mutta ehkä kuitenkin luen kun Kootut teokset ovat mökillä saatavilla. 19.7.2017
Orhan Pamuk: Lumi
Ensimmäinen vuosia sitten lukemani Pamuk. Sen jälkeen olen lukenut kaikki muutkin suomennokset ja käynyt kaksi kertaa Turkissa, joten nyt luin kirjan hieman toisin silmin. Turkin poliittinen tilannekin on muuttunut, nykyisin valtio ilmeisesti kannustaa naisia huivin käyttöön. 17.7.2017
Juhani Aho: Juha
Parempi kuin muistin, kunhan ensin totuin repliikkien tekokarjalaiseen kieleen. Oikeastaan todella hyvä! 15.7.2017
Panu Rajala: Naisten mies ja aatteiden
Luin uudelleen Juhani Ahon elämäkerran. 14.7.2017
Pekka Matilainen: Takaisin nollapisteeseen
60-luvulle sijoittuva rikostarina on yllättävän vanhanaikaisen tuntuinen. 11.7.2017
Panu Rajala: Sydämenjäristys
Lisää Rajalan tunnustuksellista proosaa. 8.7.2017
Panu Rajala: Lavatähti ja kirjamies
Piti lukea jatkoksi edelliseen uudelleen tämä Rajalan toisen avioliiton kuvaus. Kirja oli huomattavasti siistimpi kuin aiempi. Rajala kirjoittaa hyvin ja hauskasti, eikä anna siloiteltua kuvaa itsestään. 4.7.2017
Panu Rajala: Enkeli tulessa
Rajalan kirja ensimmäisestä vaimostaan Elina Ylivakerista on hyvä ja ymmärrän miksi se on kirjoitettu. Se olisi kuitenkin vielä parempi jos muutamat seksuaalielämän yksityiskohtaiset kuvailut olisi jätetty pois, vaikka vaimo olikin kuolinvuoteellaan valtuuttanut Rajalan "kertomaan kaiken". Nyt tuli lukiessa välillä sellainen tunne, että Rajala oli halunnut maksimoida kirjan menekin vainajaa kunnioittamatta. 3.7.2017
Antti Halonen: Vihreä aamu
Antti Halosen muistelmia lapsuudestaan ja isästään Pekka Halosesta. 2.7.2017
Tuula Uusi-Hallila & Anne Helttunen: Sitaattien salat
Eipä juuri mitään uutta, mutta mukava kirjallisuushistorian kertaus. 27.6.2017
Orhan Pamuk: Musta kirja
Hyvä tämäkin. 25.6.2017
Orhan Pamuk: Viattomuuden museo
Pidin tästä edelleen kovin paljon. 21.6.2017
Eeva Joenpelto: Vesissä toinen silmä
Vuoden 1971 kirja sai minut ajattelemaan, että voisin lukea muitakin Joenpellon varhaisimpia kirjoja. 19.6.2017
Paul Auster: 4321
Säästin Austerin uuden 1140-sivuisen romaanin kesälomalukemiseksi, ja aikaa siihen menikin. Kannatti kyllä lukea. 18.6.2017
Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni
Lempikirjailijani uusin on mukava paksu lukuromaani. 11.6.2017
Anne Holt: 1222
Jäi aika pitkä väli, mutta tulipa tämä viimeistä edellinen Hanne Wilhelmsen -kirjakin luettua uudelleen. Se on poikkeuksellisesti kirjoitettu minä-muodossa. 7.6.2017
Anu Kaipainen: Kaksi lukukautta
Mielenkiintoinen kurkistus opettajanhuoneeseen miltei omalta kouluajaltani 60-luvulta. 1.6.2017
Goethe: Italian matka päiväkirjoineen
Jostain syystä halusin lukea tämän kirjan, ja se yllätti iloisesti. Goethen teksti olikin elävää ja paikkojen kuvaus havainnoillista. 25.5.2017
Jussi Kylätasku: Revari
Vuoden 1975 kirja on avainromaani 70-luvun vasemmistosta, siksi nykyisin hieman hankala lukea. Väkisinkin mietin kuka kukin on, mutta tunnistin varmuudella vain muutaman. 23.5.2017
Asko Sahlberg: Pilatus
Historiallinen romaani. Ihmettelen edelleen kirjailijoiden tarvetta kirjoittaa oma tulkintansa Jeesuksen elämästä - ja kuolemasta. 21.5.2017
Pekka Matilainen: Muutokset tekijät
Kirjoituksia renessanssista ja sen liepeiltä. Tyyli ei ole aina täysin linjassa kultturellin aiheen kanssa. 19.5.2017
Kaari Utrio: Ruusulaakso
Vuoden 1982 kirja oli melkoista höttöä. 15.5.2017
Anne Holt: Totuuden tuolla puolen
Jostain syystä jatkan Holtin lukemista. 8.5.2017
Minna Passi & Susanna Reinboth: Keisari Aarnio
Uskomatonta mutta totta. 6.4.2017
Anne Holt: Kahdesti kuollut
Näiden kirjojen juonet ovat oikeastaan aika surkeita. 4.5.2017
Matti Hälli: Suopursu kukkii
Vuoden 1943 kirja oli romanttista viihdettä. 4.5.2017
Anne Holt: Kuollut jokeri
Dekkarisarjan lukeminen uudelleen etenee hitaasti mutta varmasti, tämä oli viides. 1.5.2017
Jussi Talvi: Tällaista oli palata
Vuoden 1946 kirja kuvasi hyvin sodan jälkeisiä tunnelmia. 28.4.2017
Marja-Leena Mikkola: Tyttö kuin kitara
Vuoden 1964 kirja. 20.4.2017
Anu Kaipainen: Utuiset neulat
Kunnanääkärin rouvan elämää maaseudulla 1960-luvulla, osin varmaan omakohtaisesti koettua. 18.4.2017
KonMari: Iloa säkenöivä järjestys
Luin hieman harppoen, koska en tarvitse siivousneuvoja, mutta tiedänpä nyt paremmin mistä konmarismissa on kysymys. 17.4.2017
Charles Dickens: Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut
Olin varannut kirjan lukemiselle pääsiäisen, mutta se oli niin vetävästi kirjoitettu, että sain sen luettua jo sunnuntaina. Jotain muistin 80-luvulla näkemästäni tv-sarjastakin. 16.4.2017
Laila Hirvisaari: Hiljaisuus
Olipa hyvä kirja! Hirvisaari yllätti, en ole ollut hänen Katariina-kirjojensa ihailija. Tämä pieni kirja lapsuudesta oli todella viehättävä, ja lapsen maailma oli kuvattu hienosti. 10.4.2017
Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä
Tulipa lopulta luettua tämä Kuopio-sarjan viimeisinkin osa, vaikka kirjat ovat minusta suoraan sanottuna tylsiä. Kuopio on kuitenkin tuttu kaupunki ja Sirpa Kähkönen miellyttävä ihminen. 9.4.2017
Reko Lundán: Rinnakkain
Vuoden 2004 kirja on keskiluokkainen lähiökuvaus. 6.4.2017
Iiris Uurto: Ruumiin ikävä
Vuoden 1930 kirja oli hyvä kuvaus omasta aikakaudestaan. 4.4.2017
Anne Holt: Leijonan kita
Hanne Wilhelmson -sarjan neljännessä osassa ampujaksi paljastuu lopulta ihminen, joka oli aiemmin todistettu syyttömäksi koska hänen käsistään ei löytynyt ruudinjäämiä. Huonoa suunnittelua tai hajamielisyyttä kirjalijalta. 29.3.2017
Anna-Leena Härkönen: Akvaariorakkautta
Jouduin lukemaan matkalla loppuun asti tämän vastenmielisen kirjan, koska päähenkilöt matkustivat Budapestiin vasta aivan kirjan lopussa. 25.3.2017
Anne Holt: Paholaisen kuolema
Juutuin näemmä lukemaan tätä sarjaa uudelleen. 19.3.2017
Anne Leinonen: Metsän äiti
Pidin kovasti tästä kirjasta, jossa oli sopivasti kauhua ja kummaa. 12.3.2017
Budapest - kirjailijoiden kaupunki (toim. Jani Heikkinen)
Valmistautumista tulevaan Budapestin matkaan. 12.3.2017
Anne Holt: Vereen kirjoitettu
Meni tässä nyt ainakin jo toinen osa. 8.3.2017
Anne Holt: Sokea jumalatar
En ehkä jaksa lukea uudelleen kaikkia Hanne Wilhelmsen -dekkareita, mutta luin nyt ainakin tämän ensimmäisen. Sen perusteella ei ollut suinkaan selvää, että Holt valitsisi juuri Hannen seuraavien kirjojensa päähahmoksi. 6.3.2017
Aarno Karimo: Kumpujen yöstä, osa 1
Vuoden 1929 kirja. Muistan tämän isoäitini kotoa, mutta en ollut koskaan aiemmin lukenut. Loput osat jäänevät lukematta, mutta merkitsen silti listaan. 6.3.2017
Anu Kaipailnen: Kun on rakastanut paljon
En ollut aikanaan (1986) lukenut tätä muistelmakirjaa. Nyt se sopi tunnelmiini hyvin. 27.2.2017
Anne Holt: Tuntematon uhka
Uusi Hanne Wilhelmen -kirja oli niin hyvä, että mietin pitäisikö lukea uudestaan aiemmatkin. 26.2.2017
Unto Seppänen: Taakankantajat
Vuoden 1927 kirja oli novellikokoelmassa piti näkyä 1920-luvun romanttista urbanismia ja piirteitä sentimentaalisesta erotiikasta, mutta en minä ainakaan jälkimmäistä huomannut. 21.2.2017
Jusa Peltoniemi: Jäähyväiset sukuromaanille
Vuoden 2000 kirja oli turhan sekava. 20.2.2017
Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili
Vuoden 1926 kirja oli myös hauska. 20.2.2017
Maria Jotuni:Tohvelisankarin rouva
Vuoden 1924 kirja. Aika hauska näytelmä. 15.2.2017
Edith Södergran: Maa jota ei ole
Vuoden 1925 kirjasta tunsin aiemmin vain nimirunon. Runoissa oli yllättävän paljon lapsia. 13.2.2017
Ensio Rislakki: Ruma Elsa
Vuoden 1949 kirjasta tehdyn elokuvan olen nähnyt monta kertaa. Huomasin nyt, että se on noudattaa näytelmää hyvin tarkasti. 11.2.2017
Kaarlo Hänninen: Kiveliön karkurit
Vuoden 1923 kirja kertoi saksalaisista sotavangeista Lapissa ensimmäisen maailmansodan aikana. En ollut tiennyt että sellaisia oli ollutkaan. 9.2.2017
Anni Swan:Pikkupappilassa
Vuoden 1922 kirja. Herttainen tarina, joka opettaa että ihmisiä pitää kohdella yksilöinä vaikka säätyjako on voimassa. 7.2.2017
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Vuoden 2014 kirja. Päätin luopua kronologisesta lukujärjestyksestä, kun huomasin tämän kirjastossa. Tärkeä kirja maahanmuuttajien sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta, mutta ensimmäisen luvun homostelukuvaus oli mielestäni turhan provosoiva. 6.2.2017
Virpi Hämeen-Anttila: Villa Speranza
Hämeen-Anttila kirjoittaa sivistyneitä viihderomaaneja, tässä aiheena mm. klassinen musiikki. 4.2.2017
Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita
En ollut muistanut, että tässä Riku Korhosen esikoisteoksessa oli jo uusimman teoksen kidnappausjuoni yhtenä tarinana. - Eikä ilmeisesti kukaan arvostelijakaan. Ei se mitään, uusin kirja on joka tapuksessa hyvä. 3.2.2017
Olli: Mustapartainen mies herättää pahennusta
Vuoden 1921 kirja. Olen aiemmin vieronut Ollin pakinoita, minusta tyyli "Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää" ei ole kuulostanut hauskalta. Mutta näissä jutuissa olikin ihan kivaa ajankuvaa 1920-luvulta. 3.2.2017
Juhani Aho: Muistatko?
Vuoden 1920 kirja oli liian siirappinen minun makuuni. Juhani Aho kirjoitti nuorempana paremmin. 2.2.2017
Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa
Nopealukuinen kirja, koska teksti oli sijoitettu sivuille muutaman rivin pätkiin. Juoni yllätti, olin olettanut että miehen asia olisi ollut toinen. 29.1.2017
F.E.Sillanpää: Hurskas kurjuus
Vuoden 19019 kirja. Pitäisi varmaan lukea Pohjantähti uudelleen, että saisi hieman kohotetumman kuvan suomalaisista maatyöläisistä. Juha Toivola oli kuin Leppäsen Preeti. 24.1.2017
Riku Korhonen: Lääkäriromaani
Kirja tuntui jonkinlaiselta harjoitelmalta viime vuonna julkaistuun Emme enää usko pahaan, niin paljon samanlaisia teemoja siinä oli. Uusi kirja on paljon parempi, tätä en hankkisi omaksi. 23.1.2017
Eino Leino: Vapauden kirja
Vuoden 1918 kirja. Leinon koko tuotannostaan itse valitsemia isänmaallisia runoja, liian mahtipontisia nykylukijan (tai ainakin minun) makuun. 20.1.2017
Konrad Lehtimäki: Ylös helvetistä
Ajattelin lukea aikajärjestyksessä kaikki Ylen Kirjojen Suomi - 101 kirjaa -sarjan kirjat. Tämä oli ensimmäinen, vuodelta 1917 valittu. Mielestäni se ei ole hyvä valinta, sillä kirja ei kuvaa kyseistä vuotta. Sinänsä se oli mielenkiintoinen pasifistinen sodan kauhuja kuvaava kirja - kauhuja oli tosin niin paljon että meinasin uupua. 19.1.2017
Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945
Mielenkiintoinen lähestymiskulma toiseen maailmansotaan. 16.1.2017
Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
Olipa epäuskottava kirja. 14.1.2017
Anne Holt: Kuollut kulma
En viitsinyt lukea Kasvotonta tuomiota uudelleen, koska murhat olivat hyvin muistissa Modus-tv-sarjasta, joten nyt on nämä Vik-kirjat luettu taas kertaalleen. Loppu harmittaa edelleen. 9.1.2017
Anne Holt: Presidentin salaisuus
Tässä kirjassa on mukana myös Hanne Wilhelmson, mutta pidän kyllä Inger Johannesta enemmän. 7.1.2017
Anne Holt: Julkkismurhat
Minulla on tapana lukea kirjoja sarjoina jos mahdollista. Siksi luin uudelleen myös tämän toisen osan. 4.1.2016
Anne Holt: Minkä taakseen jättää
Televisiosta tullut Modus-sarja perustui Holtin Inger Johanne Vik -sarjan ensimmäiseen ja neljänteen kirjaan, ja innosti lukemaan ensimmäisen uudelleen. 1.1.2017
