Jarkko Martikainen: Pitkät piikit ja muita kertomuksia
Ihan mukavia sujuvasti kirjoitettuja juttuja.
31.12.2005
Juha Siro: Kuningatarperhonen
Tässä kirjassa kosketti miehen halvaantuminen. Muuten koko homma oli sellaista ihmissuhdesotkua, joka ei oikeastaan jaksa nyt kiinnostaa.
30.12.2005
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Taas sairas nuori ja perheväkivaltaa. Tyypillinen esikoisromaani siinä suhteessa, että asioita oli aivan liikaa, ne eivät muodostaneet yhtenäistä kokonaisuutta, jota ainakin minä romaanilta odotan (ehkä olen jäänyt sidoksiin Alex Matsonin romaaniteoriaan :-)
28.12.2005
Auli Mantila: Varpunen
Mantilan kirja rakentuu fiktioksi Myyrmannin pommi-iskun ympärille. Koskettavinta kirjassa oli sisarensa menettäneen naisen tarina, juopottelukohtauksissa oli jotain hyvin tuttua.
27.12.2005
Anna-Leena Härkönen: Terveisiä pallomerestä
Härkösen Imagessa 2000-2003 julkaisemia kolumneja. Osin hauskoja, kärjekkäitä, osin ihmeellisen stereotypioita vahvistavia. Rakastavatko muka kaikki naiset uusien vaatteiden ostamista? Eivät.
26.12.2005
Tuomas Kyrö: Liitto
Taas minut huijattiin lukemaan ikävä kirja surkeiden ihmisten surullisista kohtaloista vain siksi, että se oli Finlandia-ehdokkaana.
20.12.2005
Anssi Asunta: Kolmas aikakirja
Mukavaa scifiviihdettä, aikamatkailua tulevaisuudesta menneisyyteen. Loppu meni kyllä vähän överiksi :-)
14.12.2005
Anneli Toijala: Merten takaa tulleet
Toinen osa oli tosiaankin sujuvammin kirjoitettu joten luku-urakka ei kestänyt kovin montaa päivää. Olen kyllä tyytyväinen että jaksoin lukea, en ollut aiemmin edes kuullut mistään brittien alaisuudessa toimineesta suomalaisesta legioonasta.
11.12.2005
Anneli Toijala: Punainen maa, valkea meri
Luin tätä sinänsä mielenkiintoista historiallista romaania viikon. Kirja on ehkä jotenkin kömpelösti kirjoitettu ja monesta henkilöstä kertova juonikin poukkoili sekä ajallisesti että paikallisesti. Lopuksi päästiin Vienaan. Toivottavasti toinen osa on sujuvampaa tekstiä.
7.12.2005
Eeva-Kaarina Aronen: Maria Renforsin totuus
Mukava historiallinen romaani retkestä Vienankarjalaan. Hieman liikaa perhokalastusslangia, mutta tulipa opittua siitäkin asiasta jotain.
29.11.2005
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Kirja sisaren itsemurhasta. Ei mikään romaani, pikemminkin raportti. Kaisa aikoo kirjoittaa kirjan jossa vastaa Härkösen esittämään kysymykseen Miksi?
27.11.2005
Tuula-Liina Varis: Toshiro Mifunen tiikeri
Suurimmaksi osaksi enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia novelleja, tai pikemminkin kertomuksia, mutta mikäs siinä. Kirjailijalle on tapahtunut paljon, ja mielellään näitä lukee.
26.11.2005
Anita Konkka: Samaa sukua
Konkka kertoo vierailustaan isänsä sisarusten luona Karjalassa. Tekstistä paistaa nykyisin liikuttavalta tuntuva ihannointi Neuvostoliittoa kohtaan, siellä kaikki on jollain tavoin inhimillisempää kuin Suomessa :-)
25.11.2005
Anita Konkka: Tytär
Kävin Tuglas-seuran luennolla kuuntelemassa, kun Anita Konkka kertoi inkeriläisistä juuristaan. Se innosti minut lukemaan uudelleen hänen omaelämäkerrallisen lapsuuskuvauksensa. Taas mietin miten 40- ja 50-lukujen lapsuuksissa on vielä paljon samaa, tunnistettavaa.
24.11.2005
Paul Coelho: Alkemisti
27 miljoonaa ihmistä voi olla väärässäkin: kirja oli todella simppeliä elämäntaitopuppua.
21.11.2005
Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla
Pitkästä aikaa mietin että miksi ihmeessä luen tällaista kirjaa. En ole enää kolmikymppinen eikä koulukiusauskaan (onneksi) ole minua koskaan koskettanut. En kuitenkaan osaa jättää kirjoja kesken (varsinkaan nyt kun luetut pitää saada tähän luetteloon :-) joten hieman harppomalla pääsin tämänkin loppuun.
20.11.2005
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
Vuoteen 2020 sijoittuva tieteisromaani ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ja ne ovat todella pelottavia: jäätiköiden sulamisesta aiheutuva jättimäinen hyökyaalto hukuttaa alleen miltei kaikki maapallon ihmiset. Kirjan pääpariskunnat jäävät onneksi henkiin :-)
16.11.2005
Juhani Aho: Sanomalehtimiesajoiltani
Juhani Ahon sanomalehtikirjoitukset 1880-1890-luvuilta kuvaavat Suomen valtiopäiviä ja matkoja eri puolille maata. Mukavaa historian elävöittämistä.
10.11.2005
Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies
Petetyn aviovaimon ja toisen naisen tunnelmat on kuvattu niin hyvin, että väkisinkin ajattelee Jalosella olevan niistä omakohtaista kokemusta. Jalosen haastatteluista olin saanut sen käsityksen, että naisten ystävystyminen olisi kirjan keskeinen teema, mutta siihen päästiinkin vasta lopussa.
8.11.2005
Franz Kafka: Oikeusjuttu
Klassikko joka tehoaa edelleen.
7.11.2005
Franz Kafka: Keisarin viesti
Ostin divarista Laurille, joka on innostunut lukemaan Kafkaa, ja luin itsekin. Novelleja ja lyhyitä kirjoitelmia, pitkä Kirje isälle, josta Laurikin ehkä tunnistaa jotain.
3.11.2005
Isabel Allende: Rakkaus ja varjo
Tapahtumat sijoittuvat sotilasvallankaappauksen jälkeiseen Chileen. Hyvä lukuromaani.
1.11.2005
Isabel Allende: Henkien talo
Alkaa Sadan vuoden yksinäisyyden sovelluksena, mutta päätyy rankkaan kuvaukseen Chilen sotilasvallankaappauksesta.
30.10.2005
Bob Dylan: Muistelmat, Osa 1
Muistelmiensa ensimmäisessä osassa Dylan kertoo elämästään New Yorkissa 60-luvun alkuvuosina, sekä levyjen New Mornig ja Oh Mercy tekemisestä. Mielenkiintoista oli lukea miten Brechtin ja Weillin Merirosvo-Jenny oli vaikuttanut Dylaniin.
28.10.2005
Minna Canth: Salakari
Tämä oli se aviorikostarina, jossa synti sovitettiin lapsen ja omalla kuolemalla :-(
27.10.2005
Minna Canth: Sylvi
Hupsu tyttö murhaa miehensä ja tulee hulluksi rakastuttuaan nuoruudenystäväänsä. Tästä on taidettu tehdä elokuva, muistelen nähneeni mielipuolen. (Tarkistin: Sylvi vuodelta 1944 oli Minna Canthin 100-vuotisjuhlaelokuva, Sylvinä Helena Kara :-)
26.10.2005
Minna Canth: Lehtori Hellmanin vaimo
Luin vahingossa uudelleen kun muistelin että tämä olisi se aviorikostarina, mutta tämä olikin se lapsivuodekuolemajuttu.
26.10.2005
Minna Canth: Agnes
Yhä edellen pätevä mustasukkaisuuden kuvaus.
24.10.2005
Minna Canth: Hanna
Hanna kertoo samanlaisen tytön kasvutarinan kuin Papin tytär, Hanna ja Elli käyvät ilmeisesti samaa kuopiolaista kouluakin miltei samoihin aikoihin. Ei ole iloinen tarina tämäkään, vaikkei Hanna joudukaan vastentahtoisesti naimisiin.
24.10.2005
Päivi Setälä: Antiikin nainen
Ajattelin lukea vaihteeksi jotain muuta kuin romaaneja ja tämä osui hyllystä silmiin. Aika pintapuolinen yleisesitys, mutta riittää pohjustukseksi jos ryhdyn lukemaan naistutkimusta enemmänkin.
23.10.2005
Juhani Aho: Papin tytär
Pitihän tämäkin lukea, vaikka tärkeimmät kohdat olikin otettu mukaan Papin rouvaan. Hyvin todentuntuinen apea romaani.
22.10.2005
Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus
Raittila on ilmeisesti jo niin suuri kirjailija, ettei kustannustoimittaja ole kyennyt sanomaan hänelle, ettei tällaista kirjaa kannata tehdä. Materiaalista olisi pitänyt tehdä kaksi kirjaa, nyt jälkipuoli söi alkuosan. Lukija tunsi itsensä huijatuksi juuri niin kuin Raittila itse kirjassa ennakoi. Hyvin hän kyllä kirjoittaa, ja tunnistin monta kohtaa joita oli jo lehdissä lainattu. Mikään suuri lamaromaani tämä ei mielestäni kyllä ollut. Jotkut juonenpiirteet panivat miettimään Raittilan ja hänen kirjailijavaimonsa Mari Mörön avioliittoa :-)
22.10.2005
Juhani Aho: Papin rouva
Rakkaimpia klassikkojani. Nyt myös netissä.
21.10.2005
Pirkko Saisio: Voimattomuus
Paksu kirja, mutta nopealukuinen: paljon dialogia ja lyhyitä kappaleita. Alun tsunami-vertaus on typerä: mistään niin järisyttävästä tässä avioerotarinassa ei ole kyse. Miehen hermoromahduskin tuntuu täysin ylimitoitetulta reaktiolta vaimon uskottomuuteen.
19.10.2005
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
Todella hyvä kirja, luin hitaasti nauttien. Uskomatonta, että se nuori iloinen poika jonka näin Turun kirjamessuilla, on pystynyt kirjoittamaan tällaisen kirjan.
18.10.2005
Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
Olin ajatellut, ettei mormoneista kertova kirja kiinnosta minua, mutta piti siihenkin tarttua kun Itkosen toinen romaani kehuttiin syksyn parhaaksi kirjaksi. Esikoisteos oli aikanaan Finlandia-ehdokas, ja kyllä kirja hyvä olikin.
15.10.2005
Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi
Liian paksu lukuromaani (niin kuin lukuromaanit usein), mielestäni kirja pitää pystyä lukemaan yhdessä illassa ilman että normaalia nukkumaanmenoaikaa pitää kovasti venyttää. (No toisaalta katsoin eilen kaksi tuntia telkkariakin.) Hämeen-Anttila on kehittynyt kirjailijana, ja juonikin oli ihan mukava - sitten kun se vihdoin pääsi alkuun.
13.10.2005
Henning Mankell: Syvyys
Kirja oli hieman pettymys: en tunnistanut Mankellin tyyliä, eikä tarina meren syvyyksien mittaajasta kahden naisen välissä onnistunut koskettamaan. Onneksi en ostanut vaan lainasin kirjastosta.
12.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Ihmisen ääni
Tässä keskustelujen pohjalta kirjoitetussa kirjassa tulee esiin paljon samoja asioista kuin nyt julkaistuissa muistelmissa, mutta kertaus on opintojen äiti :-) Nyt olen lukenut kaiken mitä Marquezilta on kirjan muotoon suomennettu, täytyy siis jäädä odottelemaan uusimman teoksen suomentamista. Se luvatiin muistaakseni ensi vuodeksi.
11.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Miguel Littinin maanalainen seikkailu Chilessä
Miguel Littin on chileläinen elokuvaohjaaja, joka palasi maanpaosta Chileen urugualaiseksi liikemieheksi naamioituneena ja teki elokuvan Chilen tilanteesta vuonna 1985. Marquez kirjoitti matkasta minämuotoisen kirjan haastateltuaan Littiniä matkan jälkeen. Mielenkiintoinen kirja kaikille Allenden kannattajille.
11.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Elää kertoakseen
Marquezin muistelmissa on kiinnostavaa se mikä yleensäkin kirjailijoiden muistelmissa: oman elämän suhde teoksiin. Vähemmän kiinnostavaa sen sijaan oli lukuisten aikalaisten kuvaus, mutta muistelmissa se kai on pakollista materiaalia. Marquezin lehtityön alkutaipaleet ja Kolumbian poliittinen historia 40-50-luvuilla käytiin läpi hyvin yksityiskohtaisesti, kirja on aika paksu.
10.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Uutinen ihmisryöstöstä
Tosi tapahtumiin perustuva reportaasi 1990 tapahtuneista kidnappauksista. Kirja antoi aika lohduttoman kuvan Kolumbian nykytodellisuudesta - elleivät asiat sitten ole muuttuneet viiteentoista vuoteen. Hesarissa taisi kyllä äskettäin olla juttua sissiliikkeiden ja huumekauppiaiden sodista.
8.10.2005
Kirsti Ellilä: Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin
Seuraan Ellilän Kirjailijan häiriöklinikkaa, joten pitihän lukea häneltä edes yksi kirjakin. Ihan hyvää viihdettä, mutta olisi kaivannut pientä tiivistystä ja jotkut ratkaisut olivat liian stereotyyppisiä. Tai ehkä ne kuuluvat genreen.
7.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Rakkaudesta ja muista riivaajista
Kertomus nuoren tytön ja papin rakkaudesta. Tyttö oli tosi nuori, 12-vuotias. Mitä tästä pitäisi päätellä, kun Marquezin uusimmankin romaanin vanha mies haluaa itselleen 14-vuotiaan neitsyeen? Onko kyseessä joku kulttuuriero vai iljettävä pederasti?
7.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Oudot vaeltajat
Kertomuksia eteläamerikkalaisista maanpakolaisista ja siirtolaisista Euroopassa.
6.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Kenraalin labyrintti
Kirja kertoo Simon Bolivarin viimeisistä vaiheita, kun vallankumouskenraali oli jo sairas ja väsynyt. Lukemista hieman haittasi vähäiset tietoni Etelä-Amerikan historiasta ja maantieteestä, lopuksi piti ottaa kartta avuksi.
5.10.2005
Arno Kotro: Musta morsian
Ostin Kaisalle divarista, jonne joku Maria R oli vienyt runoilijan omistuskirjoituksella varustetun kirjan. Ei ihme että oli vienyt, kirja oli huono.
5.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Rakkautta koleran aikaan
Kertomus uskollisesta rakkaudesta, joka lopulta viidenkymmenen vuoden jälkeen palkitaan. Minä en enää ehdi odottaa niin kauaa.
2.10.2005
Gabriel Garcia Márquez: Kuulutetun kuoleman kronikka
Tässä kirjassa Marquez palasi normaaliin kerrontaan, ehkä liiankin pelkistettyyn. Kyseessä on raportinomainen selostus tositapahtumasta, joka aikanaan teki Marqueziin suuren vaikutuksen.
30.9.2005
Gabriel Garcia Márquez: Patriarkan syksy
Minulla on ollut tämä kirja vuosikaudet, mutta en ollut ilmeisesti koskaan lukenut sitä. Pitkät, sivun mittaiset virkkeet olivat varmaan lannistaneet jonkun varhaisen yrityksen. Lukeminen kuitenkin kannatti, kerronta on todella hienoa kun siihen antautuu. On vaikea laskea kirjaa hetkeksikään käsistään, vaikka juonta siinä ei ole nimeksikään.
29.9.2005
Anja Snellman: Rakkauden maanosat
Erään avioliiton tarina, ihan kivasti kerrottuna :-)
27.9.2005
Gabriel Garcia Márquez: Surullinen ja uskomaton tarina
Tarinat kauniista Erendirasta ja vanhasta miehestä jolla oli siivet muistin oikein hyvin, mutta mukana oli unohtuneitakin.
26.9.2005
Gabriel Garcia Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Kirja ei ollut niin sekava kuin muistin. Runsas se toki on, mutta omalla tavallaan johdonmukainen. Kiva lukea pitkästä aikaa.
25.9.2005
Gabriel Garcia Márquez: Pelon hetki
Kompakti romaani öisitä häväistyskirjoituksista kylässä, joka ei ole Macondo, mutta lähellä sitä.
23.9.2005
Gabriel Garcia Márquez: Mama Granden hautajaiset
Novellit kuvaavat Macondon elämää erilaisten ihmisten näkökulmista. Nimikertomus on liioitteleva, muista pidin enemmän.
22.9.2005
Gabriel Garcia Márquez: Kukapa everstille kirjoittaisi
Nuorena en varmaankaan tajunnut tämän pienoisromaanin hienoutta, muistaakseni pidin kirjaa aika tylsänä. Nyt se viehätti kovasti.
22.9.2005
Gabriel Garcia Márquez: Haaksirikkoisen tarina
Alkujaan 1955 sanomalehdissä julkaistu kertomus merimiehestä, joka pysyi hengissä merellä kymmenen päivää miltei ilman ruokaa tai juomaa. Marquez toimi miehen haamukirjoittajana, ja vasta 1970 tarina julkaistiin hänen nimellään. Kun on tarpeeksi kuuluisa, mitä tahansa painetaan :-) No on tämä ihan hyvä tarina, mutta ei sen enempää.
21.9.2005
Gabriel Garcia Márquez: Rojumyrsky
Marquezin 22-vuotiaana kirjoittama esikoisromaani sijoittuu jo Macondoon. Mukana on tutun nimisiä henkilöitä (sikäli kuin muistan). Tässä kirjassa ei vielä ole mitään maagista, realismia vain.
20.9.2005
Anna Politkovskaja: Putinin Venäjä
Kovin tunnepitoisesti kirjoitettu kirja, ja osa tarinoista miltei uskomattomia, mutta ehkä todellisuus Venäjällä on sellainen. Hyvä varmaan lukea välillä muutakin kuin fiktiota.
18.9.2005
Grahan Greene: Three plays
Luin kyllä vain kaksi, koska kohteliaan rakastajan olin lukenut yksittäispainoksena jo aiemmin. Ensimmäisessä näytelmässä oli tuttu keski-ikäisen miehen ja nuoren tytön suhde, joka tällä kertaa ratkaistiin tytön itsemurhalla, ihan turhalla. Toisessa sedällä ja veljenpojalla oli vuosikausia vaiettu salaisuus. Nykylukijana epäilin tietysti insestiä :-) mutta pappi-setä olikin onnistunut aikanaan herättämään pojan henkiin. Katolinen tarina siis.
17.9.2005
Pekka Salo: Tanskalaiset korot
Ostin eurolla ratikkalukemiseksi, ja neljään matkaan tämä riitti. Ei kovin uskottava juoni, mutta ihan sujuvaa kerrontaa.
16.9.2005
Graham Greene: The Lawless Roads
Greenen kustantaja lähetti hänet Meksikoon vuonna 1938 tutustumaan katolilaisten vainoihin (sikäli kuin ymmärsin esipuheen oikein :-) Greene teki uskomattoman vaivalloisen kiertomatkan, mm. vuorokausia muulin selässä, ja oppi vihaamaan meksikolaisia. Eurooppaan palattuaan hänestä tuntui, että maassa oli kuitenkin ollut jotain aitoa. Matka antoi aineistoa hänen kirjalleen Voima ja kunnia.
15.9.2005
Graham Greene: The Ministry of Fear
Tämä taas oli aitoa ihanaa Greeneä. Ihmettelen ettei kirjaa (tietääkseni) ole suomennettu. Juoni tuntui kyllä kovin tutulta, olen varmaan joskus nähnyt Fritz Langin kirjasta tekemän elokuvan. Kaikki oli kohdallaan: alakuloinen syyllisyydentuntoinen mies, joka sai lopulta osakseen hieman rakkautta.
10.9.2005
Graham Greene: The Man Within
Greenen esikoisteoksen lukeminen vie pitkään: tyyli oli kuvailevaa ja sanasto vierasta, luin tosi hitaasti ja välillä meinasin tuskastua. Mutta en osaa jättää kirjoja kesken. Tätä kirjaa ei ole suomennettu, eikä siihen olisi syytäkään. Kirjassa ei ollut oikeastaan mitään, mistä sen olisi tunnistanut Greenen kirjoittamaksi. Tuli nyt luettua kuitenkin.
7.9.2005
Jukka-Pekka Koskinen: Ristin ja raudan tie
Olen seurannut netistä tämän kirjan vaiheita, pitihän se sitten lainata ja lukeakin. Ihmeellisesti jotkut jaksavat, vaikka tuntuu ettei ainakaan tässä kirjassa ollut edes henkilökohtaista missiota. Kovin oli waltarimaista, mutta mikäs siinä. Uusimmassa kirjassaan Koskinen kirjoittaa evankeliumit uusiksi, sellaista intoakin olen jo pitkään ihmetellyt.
4.9.2005
Pauliina Susi: Ruuhkavuosi
Greenen esikoisteos etenee niin hitaasti, että piti välillä lukea jotain muuta. Äidin entisen työkaverin tyttären kirja kertoo miltei inhorealistisesti ensimmäisestä vuodesta vauvan kanssa. Me emme rakentaneet taloa, mutta muuten olen käynyt sen kaiken läpi neljä kertaa. Ihme että olen selvinnyt :-) Kiva kirja jossa ei ollut muuta vikaa kuin päähenkilön nimi, Minna, jota toisteltiin turhan usein.
3.9.2005
Graham Greene: The return of A.J.Raffles
Edwardiaaninen näytelmä toi mieleen Oscar Wilden The importance of being Ernest -näytelmän, mutta ei ollut yhtä hauska. Greene on kyllä todella monipuolinen kirjailija.
29.8.2005
Graham Greene: Carving a Statue
Kuvanveistäjä-isä on tehnyt viisitoista vuotta patsasta Isä Jumalasta ja laiminlyönyt vaimoaan ja poikaansa. Lopulta hän huomaa, ettei olekaan kuvannut Jumalaa vaan Lusiferia.
29.8.2005
Graham Greene: The Complaisant lover
Ehkä joskus pääsen Greenen elämäkerrassa tarpeeksi pitkälle saadakseni selville pohjautuuko tämä näytelmä todellisuuteen. Muistan lukeneeni, että Greenellä oli vuosikausia suhde naimisissa olevaan naiseen, joka ei halunnut jättää miestään lastensa tähden. Tuttua problematiikkaa menneiltä vuosilta.
28.8.2005
Graham Greene: Yes and No, Kyllä ja ei
Rikhardinkadun kirjastossa olevasta British Councilin kokoelmasta löytyi Greenen näytelmiä. Tässä yksinäytöksisessä ohjaajan ja näyttelijän dialogissa näyttelijän vuorosanoina on vain Kyllä tai Ei. Nokkelaa, mutta ei mitenkään erityistä.
28.8.2005
Graham Greene: Isä Quijote
Hauska ja sympaattinen kirja katolisen papin ja kommunistisen pormestarin seikkailuista Francon jälkeisessä Espanjassa.
28.8.2005
Graham Greene: Idän pikajuna
Greenen varhaistuotannolle ominainen moninäkökulmainen kerronta. Hänen ensimmäinen suuri menestyksensä. Tuttua on realistinen apeus: nuori liikemies nai rusinakauppiaan veljentyttären eikä tanssityttöä.
24.8.2005
Graham Greene: Ahneiden pidot
Tämä on Greenen hauskoja (?), kevyitä kirjoja. Odotin enemmän, jotain karmivampaa, mutta ehkä maailma on parissa kymmenessä vuodessa muuttunut niin ettei venäläinen ruletti enää hätkähdytä. (Muistelmista luin, että Greene itse harrasti sitä nuoruusvuosinaan.)
23.8.2005
Graham Greene: Nollapiste
Tämä novellikokoelma ei mielestäni ole keltaisen kirjaston tasoinen. Ensimmäinen pitkä novelli kertoo unesta, enkä kestä unia kirjallisuudessa. Pari muuta on mitätöntä. Lopussa on eräänlainen scifi-kertomus, kummallinen poikkeus Greenen muuten realistisessa tuotannossa. Saa nähdä pääsenkö elämäkerrassa koskaan niin pitkälle että saisin tietää miten se on syntynyt :-)
22.8.2005
Graham Greene: Eräänlaista elämää
Elämäkerran lukeminen ei ole edistynyt, mutta nämä Greenen muistelmat nuoruusvuosilta antoivat hieman ensiapua. Paikoin kyllä ikävystyin, Greene mm. kirjoittaa paljon lukemistaan kirjoita, joista suurin osa oli minulle tuntemattomia.
21.8.2005
Graham Greene: The Comedians
En ollut muistanut miten ihana tämä Haitiin sijoittuva kirja uskottomuudesta ja mustasukkaisuudesta on. Tapahtumien taustana on Papa Docin diktatuuri, jonka terrori ei valitettavasti ole fiktiota. Mutta kuten useimmiten, tärkeintä Greenellä ovat ihmissuhteet. Neither of us would ever die for love. We would grieve and separate and find another.
17.8.2005
Graham Greene: Kolmas mies
Elokuvakäsikirjoitus tämäkin, varmasti Greenen tunnetuin. Minäkin olen nähnyt elokuvan kauan ennen kuin tiesin Greenestä mitään, enkä koskaan unohda miten Orson Wellesin kasvot välähtivät näkyviin Wienin öisellä kadulla.
15.8.2005
Graham Greene: Kymmenes mies
Tämä taas oli mukava pikku kirja, teemana syyllisyys niin kun Greenellä usein. Kirjoitettu alunperin elokuvakäsikirjoitukseksi, en tiedä onko elokuvaa koskaan tehty.
14.8.2005
Grahan Greene: Viimeinen sana ja muita kertomuksia.
Tuntui ensin että tähän Greenen viimeiseen kirjaan oli kaavittu laatikkojen pohjalta kaikki jämä, mutta oli siinä hyviäkin juttuja. Viimeinen novelli on sen romaanin alku, jota Greene Panamassa vieraillessaan suunnitteli.
13.8.2005
Graham Greene: Kenraali ja minä
Greene kertoo ystävyydestään Panaman johtajan, kenraali Omar Torrijosin kanssa. Kirja antaa taustaa Kapteenin ja vihollisen lopun tapahtumille, vaikka siinä Greene suunnitteleekin Panamasta aivan toisenlaista kirjaa.
11.8.2005
Hannu Helin: Linnumpi nyt
Runoja. Niistähän minä en osaa sanoa mitään :-)
11.8.2005
Grahan Greene : Kapteeni ja vihollinen
Tämäkin on kai olevinaan hauska? En voi olla ajattelematta, että ikä alkoi jo painaa yli 80-vuotiasta kirjailijaa: kirjassa on turhaa toistoa ja loppu on pitkitetty.
9.8.2005
Graham Greene: Tädin kanssa maailmalla
Ylen nettisivuilta kuultavissa olevassa haastattelussa Greene sanoi hauskojen kirjojen kirjoittamisen olevan vaikeampaa ja hitaampaa kuin vakavien. Hän oli ilmeisesti silloin juuri kirjoittamassa tätä kirjaa, joka ilmestyi 69. Ei se nyt sillä lailla hauska ole että naurattaisi, mutta aika reipasottainen. Oli rohkaisevaa, että täti vielä 75-vuotiaana herätti rakkautta ja intohimoa :-)
9.8.2005
Graham Greene: Saammeko lainata aviomisestäsi?
Kevyitä novelleja tai juttuja. Lukihan ne, mutta ilman suurempaa vaikutusta.
6.8.2005
Sören Kierkegard: Viettelijän päiväkirja
Ystävä kehotti lukemaan, on mielestään samanlaisessa tilanteessa kuin Cordelia. Enpä tiedä, tuskin kuitenkaan. Esipuheessa Koskenniemi kehui kirjan rakkauspsykologiaa, vaikka ei siinä minusta rakkaudesta ollut kysymys.
6.8.2005
Graham Greene: Etusivun uutinen
Greenen varhaisimpia kirjoja. Päähenkilö ei ole vielä muotoutunut, kirjassa on useita yhtä tärkeitä henkilöitä. Lontoon kuvaus on hyvää.
6.8.2005
Graham Greene: Mutta suurin kaikista
Lempikirjojani, vaikka loppuratkaisu onkin ateistille täysin käsittämätön. Tai ei käsittämätön, kyllä Greene kuvaa sen hyvin ymmärrettävällä tavalla, mutta tuntuu vain oudolta että joku voisi todella uskoa kuolemansyntiin ja kadotukseen.
4.8.2005
Graham Greene: Loppuun palanut
Nyt ollaan vaihteeksi Afrikassa. Pidän Greenen kirjoista siksikin, että ne sijoittuvat niin eri puolille maailmaa ja kuvaavat hyvin aina kutakin seutua. Päähenkilö on aina hieman samanlainen, mutta hänestähän minä pidän, oli hän missä tahansa.
2.8.2005
Graham Greene: Voima ja kunnia
Tätä Meksikoon sijoittuvaa kirjaa pidetään yhtenä Greenen parhaimmista, ja hyvä se onkin. Minä pidän kyllä enemmän niistä kirjoista, joissa on uskonnollisten ja moraalisten pohdintojen lisäksi mukana myös maallista rakkautta :-)
2.8.2005
J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
Luin kirjaa vuorotellen Veeran kanssa, hän aloitti ja lopetti ensin, mutta välillä minä olin edellä. Juonta ei kerrottu toisillemme enkä kerro sitä tässäkään. Sen voin sanoa, että kaikki arvaukseni menivät pieleen :-)
31.7.2005
Graham Greene: Takaa-ajettu
Päähenkilönä vaihteeksi rikollinen, mutta hänestäkin Greene tekee jotenkin, jos nyt ei sympaattisen niin ainakin ymmärrettävän. Kirja on vuodelta 36 ja siinäkin enteillään sotaa, joka kuitenkin toistaiseksi saadaan estettyä.
29.7.2005
Graham Greene: Salainen asiamies
D saapuu Englantiin ostaakseen hiiltä Espanjan tasavaltalaisarmeijalle. Kirja on kirjoitettu 39, maailmansota on tulossa ja sen aistii kirjastakin. Jostain syystä Greenen pienet, velvollisuudentuntoiset, uskolliset ja huolestuneet päähenkilöt koskettavat minua. Mietin minkä kirjan naispuoliseen päähenkilöön olisin koskaan samaistunut, eikä mieleen tullut ketään. Pitäisi varmaan kirjoittaa itse :-)
28.7.2005
Graham Greene: Miehemme Havannassa
Todella hauska vakoilu-parodia, nauroin useaan kertaan ääneen. Oli myös kiva muistella Havannaa, jonka rantakadulla Maleconilla itsekin kuljin kesällä 78. Kirja on kirjoitettu 58, siis ennen Kuuban vallankumousta, jota siinä jo enteillään: vuoristossa on sissejä.
27.7.2005
Graham Greene: Inhimillinen tekijä
Rakkaus on se inhimillinen tekijä, joka saa Maurice Castlen ryhtymään kaksoisagentiksi. Lempikirjojani tämäkin, vaikka nyt huomasin että rakastavasta miehestä oli vaikea lukea.
26.7.2005
Graham Greene: Kunniakonsuli
Lempikirjailijani lempikirjoja, jostain itsellenikin käsittämättömästä syystä. Greenelle tuttu asetelma: vanhempi ja nuorempi mies sekä heidän yhteinen naisensa. Kehenköhän lienen aikanaan samaistunut? En muista milloin luin kirjan ensimmäisen kerran, mutta kesällä 84 tuijotin Kontulassa metsikköön, kuuntelin Anneli Saariston laulamaa elokuvan tunnusmusiikkia ja toivoin että Kari tulisi hakemaan minut pois.
25.7.2005
Ilkka Remes: Ikiyö
Ihmettelen oikeastaan miksen ole lukenut enemmän Remestä, aiemmin kai vain yhden. Kirjahan on aivan kansainvälistä tasoa, ja suomalaisuus tuo vielä oman mielenkiintonsa. Mutta ehkä bestsellerit eivät ylipäänsä kuulu lempikirjoihini. Tässä oli kyllä mukana myös paljon tietoa mm. Kongosta, tosin minulle suurimmaksi osaksi tuttua Hesarista ja näkemästäni tv-dokumentista.
23.7.2005
Irja Salla: Unissakävijä
Kailta kyseltiin tietoja Irja Sallasta, mietin silloin etten ole häntä lukenut. Kun sitten Hiltusen hyllystä osui tämä silmään eurolla, oli tietysti pakko ostaa. Maalaismiljöö toi jotenkin mieleen Linnankosken (jota en kyllä myöskään ole lukenut :-), psykologinen tarina oli aika ahdistava mutta onneksi kirjassa oli onnellinen loppu.
19.7.2005
Päivi Tapola: Kuilu
Pariisin sijoittuva toisen naisen kertomus, jotain tuttua tietysti. Loppu oli kyllä liioiteltu, ei kenenkään takia kannata kuolla.
18.7.2005
Hannu Vuorio: Sjöman & co
Rupesin aikanaan keräämään Vuorion man-kirjoja, koska eräs mies piti näistä. Savonlinnasta tuli tämä hyllyyn Nymanin, Frimanin ja Hagmanin seuraksi. Pidän kyllä itsekin Vuorion tavasta kirjoittaa.
18.7.2005
Cia Kiiskinen: Äitiyspakkaus
Ostin tämän Kaisalle Savonlinnan kirjakellarista, mutta toihan se mieleen kaikenlaista omien lasteni vauva-ajoiltakin.
17.7.2005
Nick Cave: Kun aasintamma näki herran enkelin
Viime kesänä tämän lukemiseen kului monta viikkoa, nyt se riitti edestakaiselle junamatkalle Savonlinnaan. Synkkä tarina, jonka jostain syystä halusin kuitenkin lukea uudelleen.
16.7.2005
Paavo Haavikko: Ratsumies
Luin tosin vain libreton, joka on hieman erilainen kuin varsinainen näytelmä. Ihanaa kieltä. Ratsumieskin on unista tehty mies.
16.7.2005
Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut
Lehtosen lukeminen keskeytyi kun Valitut teokset oli liian paksu lomamatkoilla kuljetettavaksi. Ennen Savonlinnaan menoa ehdin kuitenkin lukea sinne sijoittuvat tarinat.
14.7. 2005
Alexander Puskin: Kapteenin tytär
Herttaisen yksinkertainen kirja :-) No, pitää muistaa että venäläinen romaanitaide kehittyi varsinaisesti vasta 1800-luvun loppupuolella.
30.6.2005
Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz
Ostin paksun mutta kevyen pokkarin junalukemiseksi, ja siitä riitti vielä muutamalle ratikkamatkallekin. Franz Biberkopfin hahmo on pysynyt mielessä ensimmäisestä lukukerrasta yli kahdenkymmenen vuoden takaa ja olin aina ajatellut että haluaisin kirjan omaksi. Kirja oli niin hyvä kuin muistinkin.
29.6.2005
Joel Lehtonen: Kerran kesällä
Mukava kesäkirja Savonlinnan maisemista. Tai ehkä mukava ei ole oikea sana kuvaamaan Lehtosen ironista kerrontaa :-) Tapahtumat olivat aika hyvin muistissa, olen lukenut kirjan jo muutamaan kertaan.
28.6.2005
Joel Lehtonen: Putkinotko
Putkinotko sopi lukea Savossa koiranputkien katveessa. Neljän lapsen äitinä luin kirjaa nyt eri silmin kuin nuorena opiskelijana. Taitavasti Lehtonen hahmotteli kaikkien kymmenen lapsen persoonallisuudet. Juutas Käkriäisen tapaisia itsepäisiä miehiä on edelleen :-)
24.6.2005
Kerstin Ekman: Raaputusarvat
Sudentalja-trilogian viimeisen osan lukua haittasi hieman se, että olin lukenut aiemmat osat jo vuosi sitten: runsaan henkilöstön kaikki vaiheet eivät enää oikein olleet muistissa. Pitää joskus lukea kaikki kerralla, kyllä kirjat sen verran hyviä ovat. Sudentaljan roolia ei kyllä mielestäni perusteltu tarpeeksi.
22.6.2005
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja ahdistelija
Pitipä lukea vielä tämäkin, vaikka kirjasta tehty tv-elokuva on jäänyt elävänä mieleen.
19.6.2004
Matti Yrjänä Joensuu: Väkivallan virkamies
Alaotsikkonsa mukaan Dokumentaarinen romaani Helsingissä tapahtuneesta henkirikoksesta, sen tutkijasta ja ihmisestä elämän päättyessä. Ensimmäinen Harjunpää-kirja, jossa on jo kaikki seuraavien ainekset: nuhjuiset laitapuolen ihmiset, joiden rikoksetkin tapahtuvat kuin vahingossa.
17.6.2005
Matti Yrjänä Joensuu: Possu ja paavin panttivangit
Raivostuttava kirja. Uhriksi antautuvat vanhukset toivat mieleeni erään tutun avioparin. Toivottavasti heille ei koskaan tapahdu mitään tällaista.
17.6.2005
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja kiusantekijät
Joensuun kirjojen surullinen tunnelma oli jäänyt mieleeni varmaan erityisesti tästä kirjasta: surkeita pikkurikollisia, jotka eivät halua muuta kuin vähän onnea elämäänsä. Eikä se tietenkään onnistu :-(
14.6.2005
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä
Tässä kirjassa oli niitä korruptoituneita pahoja poliiseja, joiden olin muistanut olevan Joensuulle tyypillisiä. Ei ehkä ihme, että hän joutui pitämään kymmenen vuoden tauon ennen seuraavaa kirjaa. Minun alkoi rasittaa empaattisesti kuvattu mental case.
13.6.2005
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden lait
Kirjassa jätetään Onervan miesystävän henkilöllisyys hienosti auki.
12.6.2005
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja heimolaiset
Tämän muistin aika hyvin.
11.6.
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja poliisin poika
Tätä en ollut aikanaan halunnut lukea, kun rikokset olivat niin kamalia ja olimme itse juuri muuttaneet Vesalaan. Nyt on jo turtunut tällaiseenkin.
116.2005
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja kapteeni Karhu
Kirjan pahis oli nuorena kokenut kovia Outamon koulukodissa. Toivottavasti paikka on nykyisin toisenlainen.
11.6.2005
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pyromaani
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Toukolaan ja Kumpulaan, lopussa löytyy ruumis Arabianrannasta, joka tuolloin oli vielä joutomaata. Kävin illalla kävelyllä tapahtumapaikoilla ja mietin, että tällä hetkellä Harjunpään depressiivisyys taitaa olla minulle liikaa enkä ehkä pysty lukemaan sarjan muita kirjoja.
9.6.2005
Anja Kauranen: Ihon aika
Olin ajatellut, että tätä en enää lukisi uudelleen, mutta pitihän urakka saada täyteen :-) Nyt sitten odotan syksyllä ilmestyvää Rakkauden maanosia (tai mikä se nyt sitten tulee olemaan).
Ihon aika on ehkä teemaltaan minulle nyt liiankin läheinen, vaikken ole kyllä vielä taipunut äitini vanhuuden ja sairauden edessä (enkä aikanaan uskonut että Kauranenkaan jaksoi sairaalassa kaksi kertaa päivässä juosta, mutta ehkä hän jaksoi). Viipuri-jaksot ovat mielestäni turhaa, mutta ehkä kirjaan piti saada joku fiktiivinenkin elementti.
8.6.2005
Anja Snellman: Lyhytsiipiset
Luinpa nyt tämänkin uudelleen. Lukukokemus oli erilainen kuin viimeksi (25.12.2003), kun nyt tiesin ettei murhille yritetäkään keksiä mitään ratkaisua. Markun mielestä kirja on kaunokirjallisesti ohut, mutta minun mielestäni se on hieno.
7.6.2005
Anja Snellman: Äiti ja koira
Sinänsä uskottava avioerokuvaus. Miehen uusi ihastus vain oli turhan stereotyyppinen nuori bimbo (kyllä nuoret naisetkin voivat olla älykkäitä), eivätkä eronneet viisikymppiset naiset valitettavasti todellisessa elämässä löydä nuoria miesystäviä :-(
6.6.2005
Anja Snellman: Safari Club
Ihailen Snellmanin taitoa ottaa haltuun erilaisia aihealueita. Korkeasaareen sijoittuva kirja on vaatinut paljon pohjatyötä, mutta se ei tunnu painolastina. Perhe-elämän kuvaus on lämmintä ja paikoin ikävistä tapahtumista huolimatta kirjasta jää hyvä mieli.
5.6.2005
Anja Kauranen: Kultasuu
Tushkan jälkeen Kauranen palasi taas Sonja O-tyyppiseen kerrontaan, joka ei minua erityisemmin puhuttele. Kompakti kokonaisuus kyllä. En ollut muistanut, että tässäkin naitiin koulun havaintovälinevarastossa.
4.6.2005
Anja Kauranen: Tushka
Edelleen se Kauranen/Snellmanin kirja josta pidän eniten. Ehkä Egyptin takia, kävin itse samoissa kaupungeissa -91. (Minun matkani oli tietysi kovin erilainen, koska tein sen silloin 10- ja 8-vuotiaitten tyttärieni kanssa.) Mutta on kirja muutenkin hyvä, kerronta on tyyntynyt kauniiksi eläväksi kieleksi ja rakkaustarina on uskottava (vaikka Haten repliikit ovatkin kamalia :-)
4.6.2005
Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä
Tyypillinen esikoiskirja, johon on ahdettu aivan liikaa tavaraa, ja vielä hillittömällä verbaalivyörytyksellä. Käsittääkseni Kauranen kirjoitti siitä minkä olisi halunnut tapahtuneen, vasta myöhemmissä kirjoissa kerrotaan mitä todella tapahtui. Valitettavasti tuntuu, että tyttäreni on käyttänyt tätä oppikirjanaan :-(
2.6.2005
Anja Snellman - Ulla Jokisalo: Side
Tästä kirjasta löytyy eniten samaistumisen kohteita. Olen kolme vuotta nuorempi kuin kirjailija, mutta 13-16 -vuotiaana kokemukseni olivat aika samantapaisia. Minäkin olin 15-vuotiaana äitini kanssa kesällä Italiassa ja kävin lukion samassa koulussa :-) Kirjan kuvituksena olevat Ulla Jokisalon kangastyöt ovat viehättäviä.
1.6.2005
Anja Kauranen: Kaipauksen ja energian lapset
Tämä vastuuttoman, nuoruuteensa kaipaavan äidin kuvaus on aina tuntunut minusta vieraalta, olen kai itse niin kunnollinen. Sitä paitsi minua hämää kun ei käy selville, onko lapsia useampi vai puhuuko yksi itsestään monikossa. Ja minkä ikäinen lapsi on, jos lukee koulussa historiaa ja ratkaisee yhtälöitä? Jotenkin kerronnan sävy tuo mieleen Mari Mörön Kiltin yön lahjat, jossa lapsi on alle kouluikäinen. (Mörön kirja ilmestyi tietysti paljon myöhemmin.)
31.5.2005
Anja Snellman: Saa kirjoittaa
Tiedän toki, ettei runous välttämättä ole omaelämäkerrallista. Snellman kirjoittaa kuitenkin selvästi samaa omaa tarinaansa kuin proosakirjoissakin (eikä runo synny enterin painalluksella). Muutama henkilöhistoriallinen pala loksahti taas paikoilleen: tiedän vihdoin kuka oli Tushkan Henri Örn, vaikkei se enää olekaan mikään yllätys.
30.5.2005
Anja Snellman: Paratiisin kartta
Tässä on ehkä enemmän mielikuvitusta kuin monissa muissa Kaurasen/Snellmanin kirjoissa, sillä 70-luvun taistolaisiin hän ei koskaan kuulunut. Otti kuitenkin muodikkaan aiheen aika hyvin haltuun. Toinen, paremmin käsitelty teema on opettajuus. Voisin suositella kirjaa opettajaystävilleni, he varmaan tunnistaisivat minua enemmän asioista.
30.5.2005
Anja Snellman: Aura
Aura pääsi aikanaan ilmestymään huomaamattani, ostin sen vasta pokkarina. Pieni kirja, joka taas kertaa isän tarinaa, mutta tärkeä teema on myös runojen kirjoittaminen. Mietin jälleen, riittääkö runoilijuus identiteetiksi - ja oikeuttaako se käyttäytymään miten tahansa.
28.5.2005
Anja Kauranen: Pimeää vain meidän silmillemme
Tämän kirjan tyttäreni on halunnut pitää itsellään, siksi lukaisin sen käydessäni hänen luonaan. Jokin häntä tässä sairauden rajoille ja niiden yli treenaavassa luistelijatytössä kiehtoo, minulle kirja on aina jäänyt vieraaksi.
28.5.2005
Anja Kauranen: Syysprinssi
Kauranen pistää lihoiksi Harri Sirolan - tosin ilmeisesti Sirolan suostumuksella, vaikka kirjassa mies hokeekin kertojalle: Älä vain kirjoita minusta. No Kauranen kirjoitti ja me juorunnälkäiset luemme innoissamme. Seuraavaksi odotankin avioeron kuvausta.
27.5.2005
Anja Kauranen - Saska Saarikoski: Kolmas kierros
Avioparin hurmioitunut kirja Elisabeth Rehnin presindentinvaalikampanjasta. Onpa Suomi muuttunut kovasti sen jälkeen: nyt meillä on naispresidentti (jonka nimeä ei muuten kirjassa mainita kertaakaan), on ollut nainen ulkoministerinä ja päämimisterinäkin. Kiva yksityiskohta: Arabian Laurissa myöhemmin esiintyneet värilliset jääpuikot ovatkin Ove Rehnin keksintö :)
26.5.2005
Anja Kauranen: Kiinalainen kesä
Kauras-kausi jatkuu. Tässä suoraan omaelämäkerrallisessa kesäreportaasissa vuodelta 89 Kaurasen kertojanääni on välittömämpi ja kivempi kuin monasti hieman kirjallisilta ja teennäisiltä kuulostavilla fiktion kertojilla. Kauranen leikittelee sanoilla ja miettii niiden merkityksiä hyvin samaan tapaan kuin eräs toinenkin sanojenkäyttäjä, ja myös Kauraselle etymologinen sanakirja on tärkeä.
25.5.2005
Anja Kauranen: Pelon maantiede
Kävin äitienpäivänä ensimmäisen kerran Lammassaaressa, se miltei näkyy ikkunastani. Kirja kului aikanaan tyttöjeni käsissä, ja pääidea onkin hyvä. Valitettavasti miltei puolet kirjasta vie jälleen kerran yksi versio Kallion friidun elämästä, eikä tämä ollut edes viimeinen kerta.
24.5.2005
Anja Kauranen: Arabian Lauri
Luin kirjan uudelleen uuden kotiseutuni kunniaksi, se olikin parempi kuin muistin. Alussa miespuolinen minäkertoja tosin kuulosti oudolta, mutta häneen tottui (Lauri itse oli kyllä mielestäni epäuskottava henkilöhahmo). Kiinnostavaa oli löytää kirjasta muutaman virkkeen luonnehdinta Jukka Ormasta. Kävin vielä illalla kävelemässä Toukolan kaduilla, mutta sahraminkeltaista taloa jonka pihassa olisi ollut uima-allas en Damaskuksenkadulta löytänyt.
23.5.2005
Bo Carpelan: Axel
Tämä oli jäänyt aikanaan lukematta, vaikka on ollut hyllyssäkin pokkarina jo vuosikausia. Hieno kirja, joka olisi ansainnut Finlandia-palkinnon paremmin kuin Alkutuuli. Koetin eilen löytää Turun taidemuseosta sen koskitaulun, jota Axel katseli.
21.5.2005
Leena Lander: Käsky
Asko Sahlbergin Tammilehdon innoittamana luin hieman viiveellä uudelleen Landerin version kansalaissodan jälkeisistä tapahtumista. Kirja oli yhtä hyvä kuin muistinkin, jotkut yksityiskohdat olivat unohtuneet. Loppu itketti.
19.5.2005
Solomon Volkov: Pietari - eurooppalainen kulttuurikaupunki
Ostin ja luin kirjan kesäisen Pietarin-matkan toivossa. Olen hieman pettynyt: kirjasta sai kyllä käsityksen kaikista niistä kirjailijoista, säveltäjistä ja taiteilijoista, jotka Pietarissa/Petrogradissa/Leningradissa ovat vaikuttaneet, mutta varsinaiseksi kaupunkioppaaksi siitä ei ole.
16.5.2005
Erik Wallström: Tanssiva pappi
Kunnon historiallinen lukuromaani, mutta sen verran modernisti kirjoitettu, että käy kyllä kaunokirjallisuudestakin :)
11.5.2005
Pirkko Aitoaho: Omilla teillä
Lukaisin kirjastossa työpaikan muuttopäivänä. Mukavaa arkiproosaa.
10.5.2005
Outi Nyytäjä: Heinäpaali roihuaa
Tämä oli pettymys. Yhdentekevistä jutuista ei saanut elävää kuvaa sen enempää Nyytäjästä kuin elämästä Bretagnessakaan.
7.5.2005
Asko Sahlberg: Yhdyntä
Sahlbergin uusin. Pieni mutta kiinnostava (miellyttävä?) kirja.
6.5.2005
Donna Leon: Myrskyjen meri
Venetsian lähellä olevaan kalastajakylään sijoittuva kirja. Ei näistä mitään sanomista keksi.
4.5.2005
Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet
Komisario Brunettin tutkimuksia on aina mukava lukea, Donna Leonin arvot ovat kohdallaan. Tässä kirjassa kritiikin kohteena oli seksiturismi ja kehitysmaita huijaava lääkekauppa.
1.5.2005
Karo Hämäläinen: Barrikadirakkaus
Käsittämätön kirja: sinänsä kiinnostaviin globalisaation vastaisen mielenosoituksen tapahtumiin oli yhdistetty aivan uskomaton rakkautta-ensi-silmäyksellä-tarina. En oikein päässyt selville oliko kirja vakavissaan kirjoitettu vai ei.
30.4.2005
Aila Meriluoto: Lasimaalaus
Putoavien enkeleiden innoittamana luin Meriluodon esikoiskokoelman, jonka runoja käytettiin näytelmässä paljon. Olihan niissä nuoren naisen uhmaa, mutta eivät ne ihmeemmin puhutelleet.
30.4.2005
Juha Seppälä: Sydänmaa
Turhan sekava kirja: minäkertojina ovat äiti ja poika, lisäksi kerrotaan äidin isästä, tämän äidistä ja isoäidistä. Monasti joutui miettimään kenestä milloinkin. Olen ilmeisesti lukenut kirjan aiemminkin, koska kaksi virkettä tuntui tutuilta. Ei siis kovin mieleenpainuva kirja :)
27.4.2005
Kari Hotakainen: Iisakin kirkko
Pienen kirjan kertoja on aivoverenvuodosta toipuva 72-vuotias mies. Jotkut vanhuuteen liittyvät ajatukset olivat osuvia ja kirja helppolukuinen.
26.4.2005
Asko Sahlberg: Eksyneet
Asko Sahlbergin kirjojen päähenkilötyyppi, elämässään eksnynyt mies, alkaa tulla minulle jo tutuksi. Ei mikään helppo ihminen, muistuttaa siis erästä jonka tunnen. Kirja oli runsas ja teemoiltaan aika synkkä niin kuin kaikki Sahlbergin kirjat. Myös kehitysvammainen oli mukana.
25.4.2005
Asko Sahlberg: Hämärän jäljet
Ensin ajattelin, että tämä on vain Pimeän äänien toistoa, mutta vähitellen kirja vei mukanaan. Lopuksi tulin siihen tulokseen, että kirja on parempi kuin Sahlbergin itsensä pääteokseksi kehuma Tammilehto. Se on vain romaani, tämä on enemmän. Kiinnyin jopa kertojaan, vaikka hän tuntuikin olevan aika vaikea ihminen :-)
19.4.2005
Asko Sahlberg: Pimeän äänet
Olin ehkä lukenut Sahlbergin esikoisteoksen jo joskus aikaisemminkin. Kertomus miehestä joka halusi irrottautua ajasta ja viettää loppuelämänsä vihaamalla tuntui epämääräisen tutulta. Aion lukea jatko-osankin, vaikken voi väittää että olisin kovin innostunut.
18.4.2005
Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet
Kirja kertoo näytelmän valmistumisesta, käsikirjoituksen löytymisestä ensi-iltaan. Mukaan on sotkettu hieman mystiikkaa, ehkä tarpeettomasti mutta ei se haitannutkaan. Sujuvaa kerrontaa.
17.4.2005
Asko Sahlberg: Höyhen
Kehitysvammaisen epileptikon näkökulmasta kerrottu pienoisromaani sisältää osin samoja teemoja kuin Tammilehto (siinä eräs juonen kannalta ratkaiseva sivuhenkilö on kehitysvammainen). On kiva seurata miten kirjailija varioi teemoja ja tapahtumia, vaikka muuten en voikaan sanoa että Höyhen olisi ollut mikään mieltä ylentävä lukukokemus.
13.4.2005
Asko Sahlberg: Tammilehto
Sahlberg kehui tätä itse jossain tv-ohjelmassa pääteoksekseen, ja hyvä ja vaikuttava kirja onkin. Oikea vanhanaikainen kunnon romaani, jonka käänteet jäävät askarruttamaan. (Mieleen tulee tietysti viime vuosilta Leena Landerin Käsky, myös kolmesta ihmisestä kansalaissodan jälkeen kertova. Pidin kyllä siitä enemmän.)
12.4.2005
Veijo Meri: Maassa taivaan saranat – Suomalaisten historia vuoteen 1814
Ajattelin talvella vaihteeksi vähän sivistää itseäni ainaisen fiktion lukemisen sijaan. Meren kirjan parissa kuluikin sitten pari kuukautta. Ei kirjassa sinänsä vikaa ollut (saatan lukea jatko-osatkin), mutta ei minua tosiaankaan kauheasti jaksa kiinnostaa kuinka monta tykkiä on joskus ollut jossain.
7.4.2005
Thomas Mann: Pyhä syntinen
Paavin kuoleman ja uuden paavin valinnan innoittamana (?) kuin uudelleen kirjan, joka kertoo paavi Gregoriuksen ihmeellisen tarinan. Kertojana on keskiaikainen iiriläinen pappi, joten tyyli on aika vanhahtavaa, mutta olihan Mannkin kirjaa kirjoittaessaan jo 75-vuotias :-)
3.4.2005
Leena Krohn: Rapina
Tämä kirjoituskokoelma löytyi hyllystä, mutta vasta jossain keskivaiheilla muistin lukeneeni sen ennenkin. Hieman epätasainen valikoima kirjoituksia, osa julkaistu aiemmin ilmeisesti tilaustöinä. Mukana varhaisia kehittelyjä Unelmatehtaan kuvaamasta itsemurhabisneksestä.
31.3.2005
Leena Krohn: Unelmakuolema
Tulevaisuuteen sijoitettu tarina siitä miten eri tavalla kuolemaan voi suhtautua. Krohn kirjoittaa hyvin ja nyt tekeekin mieli lukea muitakin hänen kirjojaan, vaikkapa uudelleen se jossa kerrotaan tohtori Umbrasta, joka esiintyy tässäkin kirjassa.
29.3.2005
Qiu Xiaolong: Punaisen sankarittaren kuolema
Dekkarin päähenkilö, ylikomisario Chen Cao, on runoilija kuten Adam Dalglieshkin. Kirjassa myös siteerataan vanhaa kiinalaista runoutta niin tiuhaan, että jäin ihmettelemään onko se tosiaan jokaisen kiinalaisen elävää arkitodellisuutta. Muuten arjesta sai vähemmän runollisen kuvan. Kirjoittaja onkin siirtynyt länteen jo 90-luvun alussa.
26.3.2005
Pekka Matilainen: Belle époque
Hieman sillisalaattimainen pikkukirja, jossa Matilainen esittelee tietojaan toissa vuosisadan vaihteen ilmiöistä. Mukava lukea.
25.3.2005
P.D.James: Murhahuone
Sympaattinen ylikomisario Adam Dalgliesh tutkii hyvin perinteistä murhaa kirjassa, joka on ilmestynyt P.D. Jamesin täytettyä 80-vuotta. Käsittämätöntä, mutta hyvin kannustavaa :)
24.3.2005
Katri Tapola: Satu rakkaudesta
Huomasin olevani vähän liian vanha lukemaan kirjaa, jonka päähenkilön ainoa tavoite oli löytää elämänsä rakkaus.
22.3.2005
Dan Brown: Da Vinci -koodi
Kansainvälinen bestseller oli tosiaan niin vetävä, että minäkin luin sen miltei päivässä. Salaseurat ja vaietut evankeliumit ovat ilmeisesti tosia, niin paljon niihin on viittauksia muuallakin. Aiheesta on varmaan useita nettisivustojakin, mutta en taida olla niin kiinnostunut että ryhtyisin enää niitä lukemaan.
20.3.2005
Aulikki Oksanen: Piispa Henrikin sormi
Oksasen omaelämäkerta on sarjakuvan ja kuvakertomuksen sekoitus. Kirja jonka varmaan hankin alennusmyynnistä tai divarista jos joskus löydän, kestää useammankin lukemisen, vaikka pidän kyllä Tiina Pystysen piirrostyylistä enemmän. Kiva kun Oksanen ei pyytele anteeksi mielipiteitään ja elämäänsä.
19.3.2005
John Irving: Neljäs käsi
Sujuvaa viihdettä, joka ei antanut mitään ajateltavaa. Hyvä mielikuvitus Irvingillä on, mutta kirja rönsyili turhan paljon.
18.3.2005
Mindele London: Kolmastoista tuoli
Joululahjakirjailijan ilmeisesti ensimmäinen teos on novellikokoelman ja romaanin välimaastoa, päälle kymmenvuotiaan tytön muistelua juutalaisyhteisön elämästä 50-luvun Turussa (oletan teoksen omaelämäkerralliseksi). Ohueen kirjaan oli helppo tarttua yli kuukauden mittaisen lukutauon jälkeen.
15.3.2005
Novellit 2005
Saara tuli toiseksi Gummeruksen ja Nuoren Voiman Liiton novellikilpailussa. Luin hänen novellinsa tietysti tuoreeltaan, nyt loput 11. Antologia on sekalainen valikoima eri tyylisiä kirjoittajia, muutaman päivän kuluttua en varmaan muistaisi kertomuksista kuin puolet. Ja nuorten miesten kännistä örveltämistä en olisi jaksanut lukea lainkaan, ellen olisi niin velvollisuudentuntoinen (minun on edelleen vaikea jättää kirjoja kesken).
8.2.2005
Kerstin Ekman: Ikimuiston merkki
Kirjoja järjestäessäni löysin hyllystä Pirkolta aikanaan saamani pienen kirjan, joka teemallisesti kuulemma ennakoi Ekmanin Sudentalja-trilogiaa. Kirja on satu, tai fantasiaa, eikä siinä oikein selviä keitä tai mitä sen päähenkilöt ovat. Mukavan epämääräistä.
6.2.2005
Helena Sinervo: Runoilijan talossa
Kirja oli pettymys, varsinkin kun sitä on niin kovasti kehuttu. En pitänyt kertojan äänestä, oli se sitten Sinervon tai Mannerin, eikä kirja antanut minkäänlaista kuvaa runoilijan työstä. Päähenkilö olisi voinut olla ammatiltaan mikä tahansa.
28.1.2005
Regina Rask: Tänään kotona
Ostin alennusmyynnistä, kun halusin lukea uudelleen. Oli yhtä hauska ja osuva kuin ensimmäisellä kerrallakin, mutta vieläkään minä en lähtisi perustamaan uusperhettä Keravalle - enkä Hyvinkäälle :-)
21.1.2005
Olli Jalonen: Yksityiset tähtitaivaat
Myyrän vankileirikuvaukset saivat minut tarttumaan Yksityisiin tähtitaivaisiin, joka oli odottanut hyllyssä jo viidettä vuotta. Johan ja Johanista oli jäänyt parhaiten mieleen vanhemman Johanin elämä nuoressa Neuvostotasavallassa, ja se oli juuri niin kurjaa kuin muistinkin. Myös toisen Johanin lapsuus oli aika hyvin mielessä, mutta Isäksi ja tyttäreksi kirjasta en muistanut juuri mitään, ja Yksityisten tähtitaivaiden loppua kohti tajusin, etten ollut Elämä, ja elämä -kirjaa koskaan lukenutkaan. Nyt tulivat ne kaikki, melko intensiivisenä lukukokemuksena, vaikka yli 800 sivuisen kirjan lukemiseen kuluikin monta päivää. Suosittelen.
18.1.2005
Leena Lehtolainen: Jonain onnellisena päivänä
Kirjan alkupuolella olin innoissani: tämähän on hyvä. Valitettavasti viimeinen kolmannes muuttui tavalliseksi viihderomaaniksi, jossa juostiin läpi kymmenen vuoden aika. Taustalla on ehkä joku tosi tapaus, muuten en ymmärrä moista rakennetta.
9.1.2005
Jari Tervo: Myyrä
Tervon kirja on kaikesta kohusta huolimatta oikeasti hyvä. Ihmettelen vain hieman sitä, että julkisuudessa on kyllä puhuttu siitä mitä hän kirjoittaa Kekkosesta, mutta ei, että mukana on oikeita vielä eläviä henkilöitä (mm. Keijo Korhonen), jotka Tervo ottaa romaaniinsa ja tekee heillä mitä tahtoo. Paksun kirjan lukemiseen meni monta päivää, vaikka intensiivisempi lukeminen olisi ollut eduksi, nyt jotkut juonenkäänteet pääsivät välillä jo unohtumaan.
7.1.2005